Kongosta Kamppiin (..ja takaisin?)

Aiemmin kirjoitimme vastuullisuudesta IT:ssä sekä sen hahmottamisesta. Näin etätyön aikakautena kaikille käsin kosketeltava IT:n ruumiillistuma on varmasti kannettava tietokone. Laitteena ja käsitteenä läppäri kuulostaa yksinkertaiselta, mukavan konkreettiselta.  Mitä kaikkea tuohon mahtavaan työvälineeseen ja sen valintaan sisältyykään? Raaka-aineet, konfliktimineeraalit, kierrätettävyys, energiatehokkuus, elinkaari, hiilijalanjälki, elektroniikkaromu, tietoturvatyhjennys ja tuhat muuta asiaa. Osasta jo varmasti tiedätkin, mutta tänään tavoittelemme uuden oppimista ja sen nimissä koitan parhaani mukaan valottaa näitä termejä tiiviisti ja (toivottavasti) mielenkiintoisella tavalla. 

Näin piipusta, kun savu kohoaa...

Aloitetaan laitteen valmistuksesta.  Kannettavaan tietokoneeseen tarvitaan raaka-aineita, kuten metalleja (esim. alumiinia ja rautaa), muoveja ja lukuisia muita aineita, mineraaleja ja kemikaaleja. Niistä rakennetaan komponentteja mm. koneen runkoon, näppäimistöön, piirikortteihin, johtoihin, johtimiin ja näyttöihin. 

Mistä raaka-aineet saadaan? Kuka valmistaa komponentit? Miten laitteet kootaan?

Kysymykset siitä kuka, missä, milloin ja miten muodostavat kaikki oman kokonaisuutensa elinkaaren alkuvaiheen vastuullisuudesta. Ympäristönäkökulmasta tämä käsittää muun muassa sen, hyödynnetäänkö valmistuksessa kierrätettyjä materiaaleja, joiden ympäristövaikutukset voivat olla monin satakertaisesti matalammat kuin neitseellisellä materiaalilla vai louhitaanko kaikki maasta? Esimerkiksi alumiinin kierrätykseen tarvitaan vain 5% neitseellisen alumiinin louhinnan energiamäärästä (Damgaard, Larsen, & Christensen, 2009). Lisäksi kuljetukset, toimitusketjun monimutkaisuus ja -vaiheet sekä käytetty energiamuoto (mistä sähkö tuotantoon saadaan?) vaikuttavat alkuvaiheen ympäristövaikutuksiin. 

Sosiaalista vaikutusta arvioitaessa on laitteen elinkaaren alkuvaihe/valmistusvaihe kriittisin. Läppäreiden valmistukseen vaaditaan poikkeuksetta konfliktimineraaleja, joita louhitaan kaivoksista, usein kehitysmaissa. Konflikti- nimitys johtaa juurensa louhintamaissa tapahtuvista konflikteista, joita mineraalien louhiminen rahoittaa. Konfliktimineraaleiksi on määritelty tantaali, volframi (tungsten), tina ja kulta; niin sanotut 3TG- mineraalit. Kuuluisin tuotantomaista on Kongon Demokraattinen Tasavalta, jossa konfliktimineraalien lisäksi louhitaan muun muassa kuparia ja kobolttia.  Konfliktimineraalit Kongossa ovat ruokkineet konfliktia, jossa on kuollut tähän päivään mennessä jopa kuusi (6) miljoonaa ihmistä. On pidettävä mielessä, että Kongo ei ole ainoa tällainen maa. Louhinnat itsessään loukkaavat usein ihmisoikeuksia räikeästi. Tätä ongelmaa on yritetty taklata kansainvälisesti esimerkiksi vaatimalla yrityksiltä materiaalien jäljitettävyyttä ja panostamalla mineraalien kierrätykseen ja uusiokäyttöön. 

Ain laulain työtäs tee...

Laitteen käytössä huomioitavana on muun muassa sen sopivuus käyttötarkoitukseen eli niin sanottu oikein mitoitus. Kone, joka ei vastaa sen käyttötarkoitusta on joko liian resurssiraskas tai vastaavasti jää käyttökelvottomaksi, mikäli se ei riitä esimerkiksi tehoiltaan palvelemaan käyttäjäänsä. Molemmista tapauksista seuraa turhaa vastuullisuuskuormitusta. Käyttöön liittyy erityisesti ympäristönäkökulmasta laitteen energiatehokkuus ja käytetyt kemikaalit, jotka taas liittyvät myös sosiaaliseen vastuullisuusnäkökulmaan. 

Kuten mainitsin edellisessä kirjoituksessani, on vastuullisuuden keskiössä aina kulutuksen vähentäminen. Päätelaitteissa erityisen tärkeää on laitteen käyttöikäpotentiaali. Oikein mitoitettu ja laadukas laite, josta pidetään huolta, voi kestää lähelle vuosikymmentä. Tätä kirjoittaessani käytän itse laitetta, joka on palvellut jo kahdeksan (8) vuotta. 

Elinkaaren pituudessa on helppo arvioida kaikkia kolmea vastuullisuuden pilaria. Talousnäkökulmasta vastuullisuus liitetään suoraviivaisimmin kuluihin. Laitteen käyttäminen pidempään säästää luonnollisesti kuluja, rahoitusmallista riippuen. Tämä vie keskustelun rahoitusratkaisuiden vastuullisuuteen, joka on aihe erikseen. Sitä kuitenkin sivuten, haluan huomauttaa, että useat rahoitusmallit kannustavat käyttämään laitetta vain kolme vuotta, vaikka niiden käyttöikä on jo valmistajien puolesta arvioitu neljästä (4) kuuteen (6) vuoteen. Valitsemalla rahoituksen ja hankintatavan vastuullisesti on kuluja mahdollisuus vähentää merkittävästi. SwanIT:llä rahoitusratkaisumme kannustavat poikkeuksetta käyttämään laitteita kolmen vuoden yli pudottamalla kuukausittaista rahoitusmaksua merkittävästi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Laitteen elinkaaren lopussa siitä on päästävä eroon. Tämäkin vaihe on vaikutuksiltaan erittäin tärkeä, sillä esimerkiksi laitevalmistajien tekemissä laskelmissa on tehty olettamukset vastuullisesta kierrättämisestä ja uusikäytöstä. Suomen laissa käyttökelpoista laitetta ei saa murskata, mutta näin tapahtuu käytännössä valitettavan usein. Laite pitäisi palauttaa vastuulliseen kierrätykseen, jonka tulee tarkoittaa sitä, että laitteen kunto ja uudelleenkäyttömahdollisuudet selvitetään. Suomessa on myös tuottajavastuulaki, jonka mukaan tuottajien tulee järjestää tuottamiensa laitteiden kierrätys asianmukaisesti. Valitsemalla yrityksesi kierrätyskumppanin oikein, voit itse vaikuttaa siihen, minne laitteenne päätyvät ja miten ne käsitellään. 

Ensisijaisesti laite tulisi kunnostaa ja sen tulisi voida aloittaa niin sanottu toinen elinkaari eli uusi elämä. Joskus kuitenkin laite on loppuun käytetty ja/tai sen korjaaminen ja kunnostaminen ei ole oikea vaihtoehto. Tällöin tulisi varmistaa, että laite ja sen komponentit kierrätetään asianmukaisesti. Laitteista voidaan saada irti kymmeniä arvokkaita elementtejä, joita voidaan uusiokäyttää. 

Hyvin valitettavaa on, että käyttökuntoiset laitteet päätyvät usein Suomen ulkopuolelle. Monet leasing-kumppanit myyvät laitteet ulkomaille ”uusiokäyttöön” ja ne päätyvät maihin, joissa kierrätysinfrastruktuuri on olematonta. Tätä kutsutaan elektroniikkajätteeksi ja sen vieminen on lähtökohtaisesti laitonta. Silti romuvuoret esimerkiksi Ghanassa ovat tuttu näky lehdissä ja niistä paikalliset koittavat erotella kuparia ja muita arvometalleja elantonsa turvaamiseksi. Laitteista päätyy kemikaaleja ja muita haitta-aineita maastoon ja niitä käsittelevät täysin suojaamattomat henkilöt, usein lapset, joille aiheutuu vakavia, elinikäisiä tai/ja kuolemaan johtavia terveydellisiä seuraamuksia. 

Muistathan myös...

Vastuullisuuteen liittyy olennaisesti myös tietoturva ja käytön aikaisen tietoturvan ohella tietoturvallinen laitteen tyhjennys onkin olennaista riippumatta siitä, meneekö laite kierrätykseen vai uudelleen käyttöön. On tärkeää, että laitteista saadaan asianmukainen tyhjennysraportti, jonka avulla oma ja erityisesti yrityksen tietoturva voidaan taata. 

Näiden elinkaarivaiheiden välissä ja sisällä on tietysti myös jakeluun, myyntiin, käyttöönottoon ja paljon muuhun liittyvää logistiikkaa, joista jokaisella on oma vaikutuksensa vastuullisuuteen. Niin ikään pakkaus, pakkausmateriaalit ja niiden kierrätettävyys sekä logistiset ominaisuudet ovat osana tätä kokonaisuutta. Lisäksi työllistäminen, ketjun eri toimijoiden vastuullisuus ja esimerkiksi työntekijäolot, kulut, materiaalit ja muut ovat osana laitteen vastuullisuutta.

Pienistä puroista syntyy suuria jokia

Kuvasin tänään työasemien vastuullisuusnäkökulmia tiiviisti, sillä asiaa aiheesta on kirjaksi asti. Toivon kuitenkin, että sain heräteltyä sinua aiheen ulottuvuuksiin.  Työnsarka kuulostaa valtaisalta, mutta pienillä teoilla on suuri merkitys. Siksipä haastankin sinut ja yrityksesi käärimään hihanne ja katselmoimaan laitekantaanne, prosessejanne ja työasemien vastuullisuutta kokonaisuudessaan. Tiedättekö laitevalmistajienne ja tukkureiden vastuullisuuskannanoton? Entä konfliktimineraalien osuuden tuotannosta? Oletteko selvittäneet valittujen mallien materiaaleja tai kierrätettävyyttä? Tiedättekö laitteiden hiilijalanjäljet ja mistä ne koostuvat? Miten pitkään käytätte laitteita? Saatteko laitteista tyhjennysraportit? Entä, tiedättekö minne laitteenne lopulta päätyvät vai loppuuko jäljitettävyys jo laitteen luovutuksessa?

Keväällä SwanIT julkaisee päätelaitteiden valintaa ja arviointia helpottavan vastuullisuusoppaan. Sitä odotellessa suosittelen laittamaan blogimme seurantaan, sillä lisää asiaa vastuullisuudesta IT:ssä on tulossa pian. 

Kirjoittanut SwanIT:n Sustainability and Project Director Amanda Shonubi